Erilaiset pelaajapolut liigaan: Tiikeristä tähtipuolustajaksi

Olli Wikstedt on tutustunut OLS:n pelaajapolkuun askel askeleelta, sillä pelaaminen alkoi jo 6-vuotiaana Hintan alakoululla harjoitelleessa Leijonaliigan Tiikerit-joukkueessa. Ensimmäinen kilpajoukkue oli D-junnut.

”C-junioreihin asti pelasin omanikäisissä mutta vanhempien C-junioreiden aikaan menin B:n try outiin. Niko Kvist oli joukkueen valmentaja ja kysyi, olenko tosissani lähdössä pelaamaan. Se oli tavoitteena, joten pääsin joukkueeseen ja pelasin B-junioreissa pari kautta”, Wikstedt kertaa ensikohtaamistaan nykyisen joukkuekaverinsa kanssa.

Myös A-junioreihin ”Wiki” nostettiin jo ennakkoon. Siellä ehti kulua vain yksi kokonainen kausi, kunnes uudet haasteet kutsuivat jälleen.

”Kysyttiin treenaamaan miesten mukaan ja kun olin jonkun aikaa käynyt, tarjottiin sopimusta. Siitä asti olen ollut remmissä ja nyt on kuudes kausi menossa”, pitkään aina kulloisenkin joukkueensa nuorimmaisena pelannut Wikstedt kertoo.

Halu kehittyä on vienyt pitkälle

Wikstedt vetää treeneissä aina täysillä ja vähintään samanmoista on meno peleissä. Puolustaja on joukkueensa ykkösenä syöttöpörssissä seitsemällä pisteellään yhdessä Anssi Välitalon kanssa.

Maaliverkko on heilunut tällä kaudella tähän mennessä kahdesti – toinen osumista oli muuten jatkoajalla tehty ratkaisumaali värikkäässä ÅIF-OLS-ottelussa lauantaina 23. marraskuuta.

”Siirryin puolustajaksi B-junioreissa, sitä ennen pelasin enemmän sentterinä. Ehkä siksi pisteitäkin tulee raavittua kasaan. Tykkään lähteä hyökkäyksiin mukaan.”

22-vuotiaalla pelurilla on hyvät fyysiset ominaisuudet ja pelaajana monipuolisuutta.

”Pystyn hyökkäämään ja puolustamaan. Olen rouheatyyppinen mutta yhtä tiettyä roolia ei ole.”

Joukkuetta koetellut loukkaantumissuma on kiertänyt pelaajanumeroa 58.

”Pelityylistä se ei ainakaan johdu! Ehkä ennemminkin synnynnäisestä elastisuudesta”, mies naurahtaa. 

Wikstedt uskoo monipuolisen harjoittelun voimaan. Nuorena myös jalkapalloa pelanneena hän on sitä mieltä, että lajit tukivat toinen toistaan.

”Tykkään treenata, olen nauttinut lajista ja motivaatio on aina ollut hyvä. Nuorena tuli hyvä pohja fyysisille ominaisuuksille ja lajit kehittivät monipuolisesti motorisia kykyjä. Liikkukaa monipuolisesti ja nauttikaa siitä, mitä teette. Sillä pääsee pitkälle”, pelaaja kannustaa nuorempiaan.

Nykyisinkin Myllytullissa asuva tuotantotalouden fuksi taittaa sekä matkat yliopistolle että treeneihin pyörällä, joten tunnin verran peruskuntotreeniä tulee siinä sivussa.

Maajoukkueura korkattu

Syyskuun alussa oululainen pelasi U23-maajoukkueessa Latviassa.

”Oli hieno kokemus päästä mittaamaan osaamista kansainvälisissä ympyröissä. Hyvin meni mutta vielä riittää kehitettävää esimerkiksi siinä, että olen parempi pallon kanssa ja teen parempia valintoja kentällä.”

Tulevaisuuden tavoitteetkin jakautuvat kahteen osaan.

”Haluan pelata isossa roolissa omassa joukkueessa ja voittaa miesten tasolla Suomen mestaruuden. Toisaalta haluan edetä maajoukkuekuvioissa”, Kastellin urheiluyläasteen ja -lukion kasvatti asettelee.

Teksti ja kuva: Tinja Huoviala
Pelikuvat: Juhani Järvenpää